Kohti tuntematonta
Lapsen syntymä ei katso aikaa. Joskus positiivinen raskaustesti yllättää, joskus lapsi syntyy ennenaikaisena. Joskus lasta joudutaan odottamaan pitkäänkin.
Lapsen odotus pitää aina sisällään epätietoisuutta siitä, millainen matka hänen syliinsä saamisekseen tulee olemaan. Sanotaan, että vauvan syntymä sisältää aina yllätyksiä ja synnytyssuunnitelmat voivat muuttua matkan varrella koska vain. Lapsen syntymään liittyvään hallitsemattomuus, epätietoisuus ja epävarmuus saattaa olla hyvin vaikeaa, kun olemme tottuneet suunnittelemalliseen ja tietyiltä osin ennakoitavaan elämään. Lapsi tuo tullessaan tulevan tuntemattoman. Myös lapsen syntyessä perheen elämä väistämättä muuttuu totutusta. Näihin muutoksiin vanhemmilla on yleensä aikaa sopeutua usean kuukauden ajan, raskaustestistä lapsen syntymään. Lapsen kasvun myötä lapsesta tulee aina tutumpi ja vanhemmuus hakee uomiaan vanhempina lapsen rinnalla kasvaen.
Nyt olemme joutuneet erilaisen muutoksen eteen, eikä se ole lapsen tavoin toivottu. Koronaviruksen aiheuttamat muutokset ja sen tuoma epävamuus tulivat kohdattavaksi nopeasti ja valmistautumatta. Haasteena ei ole pelkkä vaade sopeutumisesta vaan myös se, miten nopeasti olemme joutuneet tilanteeseen sopeutumaan.
Pelko, ahdistus, lamaannus – vihakin, ovat normaaleja reaktioita epänormaalin, kriisitilanteen, kohdatessa.
Koronaviruksen vuoksi tehdyt rajaukset
Koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi lapsen odotukseen ja syntymään liittyvissä palveluissa on tehty rajauksia koskien lapsen toisen vanhemman ja synnytystukihenkilön mukana oloa.
Samalla on rajattu iso siivu pois perheiden valinnanmahdollisuuksia ja toisen vanhemman mahdollisuutta osallistua odotusajan palveluihin, keisarileikkaukseen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan lapsivuodeosastolla. Monia painaa huoli siitä, miten lapsen toisen vanhemman ja syntyvän lapsen kiintymyssuhteen käy, kun toinen vanhempi joutuu olemaan poissa näistä merkittävistä hetkistä.
Äiti ja isä syntymässä
Lapsen syntymä on todella suuri ja merkityksellinen elämäntapahtuma, jossa ei synny pelkästään vauvoja, vaan myös äitejä ja isiä. Barbara Katz Rothmania siteeraten:
Synnytyksessä ei tehdä vain vauvoja. Synnytyksessä tehdään äitejä – vahvoja, kyvykkäitä ja osaavia äitejä, jotka luottavat itseensä ja tietävät sisäisen voimansa.
Se, miten äiti kokee synnytyksen, vaikuttaa hänen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa kauaskantoisesti. Synnytys on useimmille vanhemmille yhdistävä ja parisuhdetta vahvistava kokemus.
Vielä 1960-luvulla Suomessa karsastettiin isän mukana oloa synnytyksessä, mutta hiljalleen noin viidenkymmenen vuoden ajan isien mukana olo synnytyksessä on yleistynyt ja sittemmin siitä on tullut uusi normaali. Myös suomalaisessa isyyskulttuurissa on tapahtunut muutoksia. Isät haluavat osallistua ja äidit haluavat ja odottavat isien osallistuvan.
Rajauksissa on paikkakuntakohtaisia eroja, mutta se mikä ohjeistuksia yhdistää, on yhden terveen synnytyskumppanin läsnäolon salliminen äidin synnytyssalissa olon ajan.
Muiden rajoitusten myötä odotuksista luopuminen voi olla hyvin kivuliasta. Näitä rajoituksia ja toisaalta perheiden vapauksia käsittelen seuraavassa blogikirjoituksessani.
Synnytysten suojelu
Rajausten avulla on pyritty suojelemaan koronavirustartunnoilta paitsi muita äitejä ja vauvoja, myös hoitohenkilökuntaa. Suomi tulee koronatilanteessa onneksi hieman muiden maiden jäljessä ja olemme saaneet osviittaa koronaviruksen käyttäytymisestä muista maista.
Odottavien äitien ja vastasyntyneiden ei katsota kuuluvan riskiryhmään, mutta heidän hoidossaan noudatetaan varovaisuusperiaatetta. Varovaisia ollaan myös kätilöiden tartuntariskin suhteen. Runsaamman koronavirukselle altistumismäärän ja -ajan on maailmalla katsottu olevan yhteydessä rajumpiin tautitapauksiin. Kuka hoitaa äitejä, vauvoja ja perheitä, jos kätilöitä sairastuu runsain mitoin?
Epävarmuus ja voimavarat
Mitä tulee synnyttämiseen, niin yleensä tieto ei lisää tuskaa, vaan vie sitä pois. Nyt tietoa on vähän. Välillä tuntuu, että rajoitukset ja ohjeet muuttuvat päivittäin.
Epävarmuus Suomen ja maailman tilanteesta voi heijastua yleisenä turvattomuuden tunteena. Turvattomuuden tunne taas voi heijastua synnytyspelkona tai huolina tuntematonta kohtaan. Jäänkö yksin? Kuka minua tukee? Miten selviän ilman kumppanini tukea? Miten pärjätä tämän epävarmuuden kanssa?
Synnyttäjällä on aina itsessään valtavat voimat, joita hän ei voi ennen synnytystään täysin tavoittaa. Synnytyksessä sinun on mahdollista tutustua näihin ennalta tuntemattomiin voimiin, eikä tämä ole kiinni synnytyksen ulkoisista asioista tai siitä, miten synnytys menee. Se on voimaa selvitä tuntemattomasta ja vahvuutta selvitä oman kehon voimien kanssa, jotka yllättävät synnyttäjän itsensäkin.
Synnytykseen valmistautuminen voi auttaa löytämään omat synnytysvoimat käyttöön. Tutustumalla omiin sisäsyntyisiin ja opittuihin synnytysvahvuuksiin voi löytyä luottamus omaa kehoa ja valmiuksiaan kohtaan.
Toivotetaan hyvät seuraukset tervetulleiksi
Kaikkien rajoitusten, vaikeuksien ja menetysten keskellä, onko mahdollista kääntää katsetta siihen, mitä hyvää tästä tilanteesta voi seurata?
Ehkä saatte kimmokkeen pohtia omia vanhemmuuden tapojanne ja roolejanne jo odotusaikana? Ehkä epävarmuus sysää etsimään omia piilossa olevia äiti- ja isävoimianne? Ehkä alat tutkia synnytyksen suuntaviivoja tarkemmin kuin normaalioloissa tekisit? Ehkä löydät sen kautta itsestäsi uusia puolia, synnytysluottamusta ja -voimaa?
Voiko kumppanisi olla nyt etätyöaikana, harrastusten ollessa tauolla, enemmän kotona? Voiko hän nyt osallistua enemmän vauvan syntymään liittyvin valmisteluihin, synnytykseen valmistautumiseen ja sen suunnitteluun? Onko teillä nyt tavallista enemmän aikaa olla yhdessä?
Seuraavissa blogiteksteissä tarkastelen korona-ajan synnytysten käytännön kysymyksiä ja rajoituksia sekä sitä, mitä voitte tehdä isän osallisuuden ja isän ja vauvan vuorovaikutuksen lisäämiseksi.
.
Tuisku Koskela
Kätilö, rentoutusohjaaja, synnytysvalmentaja
Sylin hyvä
Lue myös: Ei malttaisi odottaa synnytystä