”Oli voittajaolo ponnistuksen jälkeen, kun pystyi kuitenkin supistusten kanssa tekemään työn, ei tarvinnut voimakkaasti ponnistella, oikea suunta löytyi heti, kätilöt tsemppasi tosi hyvin ja tunsin vauvan liikkeen ja etenemisen.

Napanuora oli lyhyt, mutta riitti silleen että pieni pääsi mun masun päälle köllimään ja odottamaan, että napanuora sykkii loppuun. Isi leikkasi napanuoran ja sitten saikin neidin rintakehälle.

Jäi tosi hyvä fiilis kaikenkaikkiaan. Kätilö ja mukana ollut kätilöopiskelija kehuivat, että vaikutin rauhalliselta ja annoin kehon hyvin ohjata läpi synnytyksen. Kannustivat koko synnytyksen kuuntelemaan omaa kroppaa.

Missään vaiheessa ei tullut pelkoa, ja epätoivoinen olokin oli vaan siinä rajoilla pari kertaa. Silloin onneksi oltiin jo synnärillä, niin tiesi että saa apua jos omat voimat ja konstit loppuu kesken.

Valmistautuminen, valmennus, edellisen synnytyksen käsittely auttoi todella paljon. Ja tens oli ihan huippu! Ilman näitä olis tullut tosi erilainen kokemus.